Tänään me tehtiin täysin extempore retki Ranuan eläinpuistoon. Siellä tajusi kuinka paljon mun ajatusmaailma on muuttunut kuluneen sanotaanko puolen vuoden aikana. Koin puistossa hyvin ristiriitaisia fiiliksiä.
Oli ihana nähdä erilaisia eläimiä ja koen tärkeänä, että myös lapsilla on mahdollisuus nähdä luonnossa ne eläimet, joista luetaan saduissa ja tutkitaan luontokirjoissa. Mutta voivatko eläimet oikeasti nauttia olostaan aidatuilla alueilla häkeissään, niin monen ihmisen heitä toljotellessa ja metelöidessä vieressä?
Oli myös aika karua nähdä niitä pikkutipuja, mitä kotkalle oli heitetty ruuaksi. Tosiseikkahan se on, että petoeläimet saalistavat. Jumala on luonut eläimiä, jotka syövät toisia eläimiä. Elämän kiertokulkua, sitähän se on. Mutta eläinpuiston kotka ei takuulla sieltä häkistä ole saalistanut tipuja, vaan ne on ihminen tappanut sinne heitettäväksi. Se tuntui jotenkin väärältä. Toki pakko jokaisen on ruokansa saada, mutta äh...en tiedä. Koko eläinpuisto konseptina tuntui hyvin ristiriitaiselta omassa mielessäni.
En minä vielä vuosi sitten olisi ajatellut mitään tämmösiä. En oikeastaan ole ollut lainkaan eläinrakas. Ajatusmaailma muuttuu ja omat arvot muuttuu. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mulla runsaasti.
Päätettiin retki laavulle nuotion ääreen. Ilta oli jo pimentynyt. Säkkipimeässä hiillos hohkasi oranssina. Syötiin evästä, kuumaa teetä termarista. Siinä hetkessä nautittiin.
Mitä mieltä te olette eläinpuistoista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti