Ristiriitaisia ajatuksia eläinpuistossa

Tänään me tehtiin täysin extempore retki Ranuan eläinpuistoon. Siellä tajusi kuinka paljon mun ajatusmaailma on muuttunut kuluneen sanotaanko puolen vuoden aikana. Koin puistossa hyvin ristiriitaisia fiiliksiä.

Oli ihana nähdä erilaisia eläimiä ja koen tärkeänä, että myös lapsilla on mahdollisuus nähdä luonnossa ne eläimet, joista luetaan saduissa ja tutkitaan luontokirjoissa. Mutta voivatko eläimet oikeasti nauttia olostaan aidatuilla alueilla häkeissään, niin monen ihmisen heitä toljotellessa ja metelöidessä vieressä?

Oli myös aika karua nähdä niitä pikkutipuja, mitä kotkalle oli heitetty ruuaksi. Tosiseikkahan se on, että petoeläimet saalistavat. Jumala on luonut eläimiä, jotka syövät toisia eläimiä. Elämän kiertokulkua, sitähän se on. Mutta eläinpuiston kotka ei takuulla sieltä häkistä ole saalistanut tipuja, vaan ne on ihminen tappanut sinne heitettäväksi. Se tuntui jotenkin väärältä. Toki pakko jokaisen on ruokansa saada, mutta äh...en tiedä. Koko eläinpuisto konseptina tuntui hyvin ristiriitaiselta omassa mielessäni.

En minä vielä vuosi sitten olisi ajatellut mitään tämmösiä. En oikeastaan ole ollut lainkaan eläinrakas. Ajatusmaailma muuttuu ja omat arvot muuttuu. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mulla runsaasti. 

Päätettiin retki laavulle nuotion ääreen. Ilta oli jo pimentynyt. Säkkipimeässä hiillos hohkasi oranssina. Syötiin evästä, kuumaa teetä termarista. Siinä hetkessä nautittiin.

Mitä mieltä te olette eläinpuistoista?

Chiavanukas

Muut söivät tänään mansikkarahkaa ja halusin tehdä itselleni vegaanisen vaihtoehdon. Tämä chiavanukas on aina vaan yhtä hyvää. Nopea tehdä, vaatii vaan tekeytymisaikaa.

1/3 kuppia chia-siemeniä
1/2tl kookossokeria
1/2tl vaniljasokeria
1/4tl kanelia
Loput kupista kauramaitoa
Päälle vaikka mansikoita

Sekoita hyvin, tekeytymisen aikanakin kannattaa sekotella pari kertaa. Ainakin tunnin pitää tekeytyä jääkaapissa, mun mielestä parasta jos on yön yli kaapissa.

Pyykinpesuainepainajainen

Kuvittele tilanne: Saavut jumppatunnille. Riisut päälyvaatteesi ja innosta puhkuen odotat alkavaa tuntia, viikon kohokohta. Jumppakaveri saapuu Bio Luvilin ja Comfortin tuoksuisena. Huuliasi alkaa poltteleen ja nenää kutittaan. No kohta se tunti alkaa, ajattelet. Saliin saapuessa se nurkkapaikka onkin varattu. Jumppaat Bio Luvil-pilvessä. Puolessa välissä tuntia kurkkuasi alkaa kuristaa ja silmiä vetistämään. Pakko lähteä kotiin kesken tunnin. Jonkun toisen pyykinpesuaineen takia.

Edellinen tapaus sattui minulle pari viikkoa taaksepäin. Se ei ollut ensimmäinen, eikä taatusti viimeinen kerta. On rankkaa ja surullista, että allergiat ajaa tähän tilanteeseen. Olen myös joutunut samasta syystä lähettämään lasten kavereita kotiin. Mainitsemaan hoitolasten äidille pesuaineprobleemasta. Kaikki ovat aina suhtautuneet asiaan ymmärtävästi ja hyvin, mutta itselleni tämä on vielä vaikeaa. En tykkää valittaa, mutta on vain pakko ajatella omaa ja lasten terveyttä.

Monesti sitä miettii, että jos joku oireilee pesuaineista näin pahasti...niin minkälaisia myrkkyjä ne oikeasti on? Jopa pienten vauvojen vaatteet haisee vahvalle pesuaineelle. Herkkä vauvan iho ja järkyttävä kemikaalikuorma ei vaan voi olla hyvä yhdistelmä. Annettais vauvojen mieluummin tuoksua vauvalle, eikä Omolle. Tiedän tämän olevan monille tottumiskysymys. Sitä se oli mullekin, ennenkuin tulin järkiini. Olen katunut jälkikäteen sitä hajusteiden määrää, mitä olen aikanaan käyttänyt.

Pesin pitkään meidän vaatteita Marseille-saippualla, jota raastoin ja liotin kuumaan veteen. Valitettavasti kuitenkin laventelin tuoksuinen aiheutti mulle aivastuskohtauksia ja se "perinteinen" taas jätti valkopyykin harmahtavaksi. Tahrat eivät myöskään lähteneet toivomallani teholla. Marseilleen voisin kuitenkin kuvitella palaavani, kun lapset ovat sen verran isoja, että pyykki ei ole niin likaista kuin nyt. Onhan se ekologista ja sisällysluettelo ihanan lyhyt ja luonnollinen.

Nyt meillä on Allegron ekoa. Kotimaista ja pesuaineista varmasti ekologisinta sekä vähäkemikaalisinta (onko toi edes sana?), mitä markkinoilla on. Pesutulos aivan loistavaa. Pois en enää vaihda. Huuhteluainetta en enää käytä, paitsi lakanapyykissä etikkaa.

Mitä teillä käytetään? Onko muita, jotka kärsivät toisten pesuainehajuista?

Vegaaniset lätyt

7 dl kasvimaitoa, esim. kauramaitoa
4 dl vehnäjauhoja
2rkl perunajauhoja
2tl vanilliinisokeria
1tl kardemummaa
Kookosöljyä paistamiseen

Tästä määrästä meillä tulee 10 normaalikokoista lättyä.

Kaikki ainekset vispataan sekaisin ja paistetaan kookosöljyssä. Mun mielestä jopa helpommat paistaa kuin se "tavallinen" lättytaikina. Miljoona kertaa paremman makuista ja paremmalla omalla tunnolla. Me nautittiin muussattujen mansikoiden ja itsetehdyn mansikkamehun kanssa. Nami!

Onko teille nämä muuten lettuja, lättyjä, räiskäleitä, ohukaisia....vai mitä?

Vegaaniruokia: Linssikastike

Ihan ekaksi pitää mainita, että minä en ole vegaani. Pyrin syömään suurimman osan ajastani vegaanisesti, mutta kyllä minä kyläillessä juon kahvin lehmänmaidolla ja syön munaan leivottua pullaa. Täysin vegaania minusta ei saa tekemälläkään, koska hunajasta en luovu ja puen lapseni talvella villaan.

Tänään me syötiin linssikastiketta pottumuusin kanssa. Pottumuusista saa vegaanisen tekemällä sen kasvirasvaan ja kasvimaitoon, esim kauramaitoon. Tässä linssikastikeen ohje ja epäonnistunut kuva:

2rkl kookosöljyä
2 pientä sipulia
3 isoa valkosipulin kynttä
2 dl punaisia linssejä
6dl vettä
3 tomaatista sisukset
1rkl pizzamaustetta
Ripaus suolaa ja mustapippuria

Kuullota öljyssä sipulit. Lisää linssit ja vesi. Kiehauta ja purista tomaateista sisukset sekä laita mausteet joukkoon. Anna hautua 15 min. Helppoa ko heinän teko. Meillä maistu kaikille, annos meni yhellä ruokailulla viidellä tyypillä.

Kylpyhuoneen ykköspurkki: Meine base

Meine basesta luin Maria Nordinin blogista jo aikaa sitten. En kuitenkaan löytänyt sitä silloin täältä mistään ja unohdin koko asian. Kesällä mun ystävä kertoi käyttävänsä Meine basea ja näin omin silmin miten hyvältä hänen ihonsa ja hiuksensa näytti. Hänen kokemukset vahvisti mun halua kokeilla sitä ja sain häneltä pienen määrän kokeiltavaksi. Rakastuin ja ostin purkin, saatavilla meillä ainakin ihan apteekissa.

Tällä hetkellä käytän meine basea hiustenpesuun, kasvojenpesuun ja -kuorintaan sekä deodoranttina. Lasten kylpyvedessä myös ehdoton ykkönen. Meine base on mineraalisuolaa ja se kyllä kirvelee aavistuksen käsissäni, jos ne ovat kuivuudesta halkeilleet. Siksi minä en käytä tätä käsien pesuun, vaikka tämä kuulemma siihenkin soveltuu.

Hiustenpesu: Kastelen hiukset. Otan meine basea sormille, hieron sormia yhteen ja sen jälkeen päänahkaa. Tämä niin monta kertaa,että koko pää käyty läpi. En pese hiusten pituuksia tai latvoja. Hiusten pesuun menee about teelusikallinen tai pari meine basea.

Kasvot: Kastelen kasvot vedellä. Otan sormen päähän aavistuksen meine basea ja toiseen käteen vettä. Liotan meine basen veteen ja levitän kasvoille. Huuhtelen pois. Jos haluan kuoria, en liota meine basea veteen kokonaan, vaan jätän hieman rakeiseksi.

Dödönä: Suihkun jälkeen en kuivaa kainaloita, vaan laitan hiukan meine basea kosteisiin kainaloihin. Toimii mulla perusarjessa täydellisesti, liikunnassa ei kuitenkaan ole riittänyt.

Netistä löytyy paljon muita käyttökohteita ja ohjeita, tässä esim. yksi,

Onko siellä muita MeineBase-faneja? Mihin kaikkeen käytätte?

Epikutaanitestit

Elokuussa siis allergiani veivät minut tiputukseen anafylaktisen reaktion takia. Päivystyslääkäri laittoi lähetteen ihopolille epikutaanitesteihin. Lisäksi minun piti käydä verikokeissa siltä varalta, että minulla olisi erittäin harvinainen sairaus nimeltä HAE.

Verikokeissa HAEn mahdollisuutta ei suljettu pois kokonaan, sillä C1-arvo oli matalasti aktiivinen. HAEn voi kuitenkin todeta varmuudella ottamalla verikokeen silloin, kun turvotuskohtaus on päällä. Se otetaankin heti, jos minulle vielä elokuun kaltainen turvotuskohtaus iskee. Toivottavasti ei.

Epikutaanitestit sen sijaan minulle tehtiin viikko sitten. Perjantaina mulle laitettiin selkään lähes 80 eri ainetta pienissä alumiinikuvuissa ja teipattiin tarkasti kiinni. Liikkuminen oli hankalaa, kutina sietämätöntä. Ei saanut raapia, ei peseytyä. Kaksi vuorokautta kuvut olivat selässäni. Sunnuntaina mieheni otti ne pois ja silloin näkyi todella monessa kohtaa reaktioita aina punoituksesta rakkuloihin. Tiistaina minulla oli lääkäriaika ja lääkäri katsoi testin tulokset.

Rajuimmin oli reagoinut nikkeli ja koboltti, jotka olivat polttaneet ihoni rikki testialueelta. Näppylöitä, rakkuloita tai punoitusta oli luonnonhartsista sekä kemikaaleista methyl 2-octyonate, benzyl sekä cetyl alcohol (erittäin yleisiä voiteissa,jopa perusvoiteissa), cinnamyl alcohol sekä benzyl salicylate. Osa sunnuntaina havaitsemista paukamista oli tiistaihin mennessä laskeneet, eli ne ovat olleet ärsytysreaktioita eikä varsinaista allergiaa. Näitä kemikaaleja en sitten saanut tietää, eli omaa tutkimustyötä saa jatkaa kyllä vielä saadakseen kiinni kaiken ihoa ärsyttävän.

Ihoni on herkkä ja minulla on toksista sekä atooppista ekseemaa. Aikuisiän atopiahan ilmenee lähinnä kaula-kasvo-kädet akselilla, näin myös minulla. Sinänsä juuri ne kurjimmat paikat, mutta olen tilanteeseen superonnellinen. Vuonna 2009 ekseemaa oli nimittäin päästä varpaisiin ja olo sen mukainen.

Tarkkana saa olla käyttämien tuotteiden sisällysluettelon kanssa. Olen saanut eri firmoilta todella hyvää asiakaspalvelua ja minulle on lähetetty haluamiani testeripakkauksia. Teen erikseen testauksista postausta, kunhan olen viimeisetkin tuotteet saanut postissa kotiin. Ihannetilanne toki olisi elää ilman kosmetiikkaa ja sitä kohti pyrinkin, mutta aivan kaikelle en ole löytänyt hyvää täysin luonnollista vastinetta.

Kaikkien allergioideni lisäksi olen myös hajusteille herkkä. On suoranaista painajaista istua jonkun vieressä, joka on pessyt vaatteensa hajusteellisella pesuaineella tai suihkuttanut runsaasti hajuvettä. Entisenä tuoksurakastajana tässä asiassa on ollut eniten harjoittelemista ja hyväksymistä. Tällekin aiheelle haluan omistaa kokonaisen postauksen, koska en todellakaan ole yksin hajusteyliherkkyyden kanssa.

Onko siellä muita allergikkoja?

Tervetuloa!

Heippa! Monet teistä varmasti päätyivät tänne vanhan Arkirallia-blogini kautta. Arkirallia-blogissa kirjoittelin nimensä mukaisesti meidän lapsiperhearjesta. Lasten kasvaessa ahdistus heidän elämänsä jakamisesta alkoi kasvaa ja nyt esikoisen aloittaessa jo koulun, Arkirallia-blogini tuli tiensä päähän.

Palava halu bloggaamiseen ei sammunut. Monet illat olen pohtinut, mistä voisin blogata. Pitäen oman tyylini, mutta jättäen lapset enemmän taka-alalle kirjoituksista. Eilen se iski. Kävelin lasten kanssa metsässä ja ihasteltiin yhdessä meidän luontomme kauneutta ja ihmeellisyyttä. Mielessäni ajattelin, että kun vaan kaikki eläisivät edes hieman puhtaammin, tämä luonto myös pysyisi tällaisena.

Olin lapsena hyvin luonnonlapsi. Nautin ulkoilusta, enkä välittänyt ulkonäköasioista. Meikkikokeiluja oli muutamia, mutta ne jäi aina päivän-kahden mittaisiksi. Lähestyessä aikuisuuden kynnystä, tilanne meni päälaelleen. Meikkasin melko paljon ja värjäsin hiuksia. En vienyt edes roskia ilman meikkivoidetta ja poskipunaa. Käytin hajusteita, niin iholla kuin kodin siivoamisessa. Nautin tuoksuista. Äitiyden myötä vähensin hajusteita, mutta en kemikaaleja. En ajatellut ympäristöasioita. En edes kierrättänyt, sinne lensi sekajätteisiin niin ruanjämät kuin paperisilput.

Sitten sekä omat että poikani allergiat pahenivat. Vähensin mielestäni kemikaaleja entisestään, mutta siellä ne Kiilto cleaning purnukat nököttivät yhä siivouskomerossa ja lutrasin niillä lähes päivittäin kotiani muka puhtaammaksi. Pesin hiukseni tavallisella shampoolla ja käytin tavallisia meikkejä silloin tällöin.

Kunnes pari kuukautta sitten jouduin anafylaktisen reaktion takia sairaalaan. Kasvot turvonneina ja iho rajusti punoittavana tipassa maatessani tajusin, että nyt Pirre heität ne kemikaalit kankkulan kaivoon ja alat elää puhtaammin. Seurasi rajua googlettelua, imin informaatiota itseeni, tein muistiinpanoja. Heitin purnukoita ja pulloja pois, otin luonnollisempaa tilalle. Viime viikolla kävin läpi epikutaanitestit ja sain tietää mille kaikelle olenkaan allerginen. Siitä seuraavassa kirjoituksessa sitten lisää.

Miten luontosuhteeni muuttui? Miten siitä "no samalla autolla ne sinne kaatikselle menee"-tyypistä tuli kierrätysfriikki? Mitä tuotteita käytän? Miten aloin elämään ekologisemmin ja paljon, paljon puhtaammin? Miten allergiat näkyvät arjessa? Tästä kaikesta ja siihen liittyvästä haluan kirjoittaa täällä Puhtaammin-blogissani. Toivottavasti sinä haluat seurata ja kulkea mukana.